Fluoksimesteroni (Halotestin) ja mielenterveys: mieliala, ärtyneisyys ja uni

Fluoksimesteroni, josta on käytetty kauppanimeä Halotestin, on reseptilääkkeeksi kehitetty androgeeni, jota ei enää ole Suomessa markkinoilla. Lääkkeiden väärinkäyttöä koskevassa keskustelussa siihen liitetään usein voimakkaita psyykkisiä vaikutuksia. Toimitus kävi läpi, mitä androgeenien ja mielenterveyden yhteydestä tiedetään tutkimusten valossa ja missä kulkee tiedon raja.

Mikä aine fluoksimesteroni on

Fluoksimesteroni on synteettinen testosteronin johdannainen. Sen molekyyliin on lisätty fluoriatomi ja hydroksyyliryhmä sekä 17-asemaan metyyliryhmä. Metyyliryhmä hidastaa maksan hajotustoimintaa, joten aine on vaikuttava myös suun kautta otettuna. Tämä niin kutsuttu 17-alkylointi on samalla keskeinen syy kyseisen lääkeryhmän maksahaitoille.

Lääke rekisteröitiin aikanaan muun muassa miesten hypogonadismin hoitoon sekä eräiden rintasyöpämuotojen palliatiiviseen hoitoon naisilla. Nykyisin sitä ei käytännössä käytetä kliinisesti, koska käytettävissä on paremmin siedettyjä ja paremmin tutkittuja hoitoja. Suomessa aine on lääkeaine, ja Fimea valvoo lääkkeiden myyntilupia.

Farmakologisesti fluoksimesteroni on voimakkaasti androgeenisesti vaikuttava aine, joka ei aromatisoidu estradioliksi. Juuri tämä piirre on synnyttänyt käsityksen, että se vaikuttaisi mielialaan toisin kuin testosteroni: estrogeenitasot eivät nouse, mutta androgeenivaikutus on hyvin voimakas.

Oleellista on ymmärtää, että aineen psyykkisiä vaikutuksia ei ole tutkittu kontrolloiduissa kokeissa juuri lainkaan. Tieteellinen kirjallisuus käsittelee sen sijaan androgeeneja ryhmänä sekä yksittäisiä tapausselostuksia. Kaikki yleistykset ovat siksi epävarmoja.

Suomessa dopingaineiden hallussapito ja levittäminen on rikoslaissa säädetty rangaistavaksi, ja aine kuuluu Maailman antidopingtoimiston kieltolistalle sekä kilpailussa että sen ulkopuolella.

Mitä tutkimukset kertovat androgeenien ja mielialan yhteydestä

Paras kokeellinen näyttö on saatu testosteronilla tehdyistä satunnaistetuista tutkimuksista. Pope ja kollegat (2000) antoivat terveille miehille suuria testosteroniannoksia lumekontrolloidussa ristikkäisasetelmassa. Suurimmalla osalla mielialamuutokset olivat vähäisiä, mutta pienellä osalla ilmeni selvä hypomaanisten oireiden tai voimakkaan ärtyneisyyden jakso.

Tämä löydös on toistunut muissakin asetelmissa: vaste on epälineaarinen ja vahvasti yksilöllinen. Osa ihmisistä on alttiita, osa ei käytännössä lainkaan. Altistavia tekijöitä voivat olla aiempi mielialahäiriö, päihteiden käyttö sekä nuori ikä.

Havainnoivissa tutkimuksissa, joissa on verrattu voimailijoita, jotka käyttävät tai eivät käytä anabolisia aineita, käyttäjillä on raportoitu enemmän aggressiivisuutta, impulsiivisuutta ja väkivaltaisia tekoja. Tällaisissa asetelmissa syy-yhteyden suunta jää kuitenkin avoimeksi: aggressiivisemmat ihmiset voivat myös valikoitua käyttäjiksi.

Kliinisesti tärkeä havainto on, että oireet eivät rajoitu käyttöjaksoon. Käytön lopettamisen jälkeen hormonituotanto on vaimentunut, ja tähän vaiheeseen liittyy kirjallisuudessa masennusoireita, voimattomuutta ja joissakin tapauksissa itsetuhoisia ajatuksia. Kanayama ja Pope ovat kuvanneet ilmiötä useissa katsauksissa.

Fluoksimesteronin osalta aineistoa on niin vähän, että toimitus ei pidä perusteltuna esittää, että se olisi mitattavasti muita androgeeneja vaarallisempi mielelle. Voimakas androgeenivaikutus tekee kuitenkin psyykkiset haitat biologisesti uskottaviksi.

Ärtyneisyys ja aggressio: miten ilmiö syntyy

Aggressio ei ole yksi ilmiö vaan joukko erilaisia reaktioita. Tutkimuksissa erotellaan ärtyneisyys, vihamielisyys, impulsiivinen reaktiivinen aggressio ja suunnitelmallinen aggressio. Androgeenit näyttävät vaikuttavan erityisesti ärsykkeisiin reagoimisen kynnykseen eli siihen, kuinka helposti ihminen suuttuu.

Taustalla on sekä biologiaa että tilannetekijöitä. Androgeenireseptorit vaikuttavat limbisen järjestelmän toimintaan, mutta samanaikaisesti käyttöön liittyy usein univaje, tiukka ruokavalio, kilpailupaine ja piristeiden käyttö. Nämä kaikki alentavat suuttumiskynnystä itsenäisesti.

• Nopea mielialan vaihtelu: siirtymät innostuksesta ärtymykseen saman päivän aikana.
• Matala turhautumisen sieto: pienet vastoinkäymiset aiheuttavat suhteettoman reaktion.
• Riskinoton lisääntyminen: raportoitu sekä kokeellisissa että havainnoivissa tutkimuksissa.
• Ihmissuhdeongelmat: usein ensimmäinen asia, jonka läheiset huomaavat.
• Lopetuksen jälkeinen masennus: voi kestää viikkoja tai kuukausia.

Läheisten havainnot ovat usein luotettavampia kuin käyttäjän oma arvio. Hypomaanisessa vireystilassa ihminen kokee usein olonsa hyväksi ja tulkitsee ärtyneisyyden ympäristön syyksi. Tämä on yksi syy siihen, miksi ongelmat tunnistetaan myöhään.

Jos läheinen tai urheilija itse havaitsee selvää luonteen muutosta, kyse ei ole luonteenlujuudesta vaan oireesta, joka kuuluu lääkärin arvioon. Suomessa apua saa terveyskeskuksesta, työterveydestä tai opiskeluterveydenhuollosta, ja kriisitilanteessa päivystyksestä.

Uni ja palautuminen

Uni on se osa-alue, jonka häiriöt käyttäjät raportoivat usein ensimmäisenä. Kuvatut ongelmat ovat nukahtamisvaikeus, katkonainen uni, yöhikoilu ja aamuinen väsymys siitä huolimatta, että unta on määrällisesti riittävästi.

Mekanismeja on todennäköisesti useita. Androgeenit vaikuttavat autonomisen hermoston vireystilaan ja aineenvaihdunnan nopeuteen. Lisäksi kirjallisuudessa on kuvattu, että androgeenien käyttö voi pahentaa uniapneaa, jolloin yöuni pirstoutuu ja päiväaikainen väsymys lisääntyy.

Unihäiriö ja mielialaoire ruokkivat toisiaan. Univaje heikentää etuaivokuoren säätelykykyä, mikä lisää impulsiivisuutta ja ärtyneisyyttä. Ärtyneisyys ja jännittyneisyys taas vaikeuttavat nukahtamista. Kierre voi jäädä päälle, vaikka aineen käyttö lopetettaisiin.

Muut terveysriskit, jotka kulkevat psyykkisten oireiden rinnalla

Fluoksimesteronin kaltaisten 17-alkyloitujen suun kautta otettavien androgeenien tunnetuin elinhaitta on maksavaurio. Kirjallisuudessa on kuvattu maksa-arvojen nousua, kolestaasia eli sapen kulun häiriötä sekä harvinaisina mutta vakavina löydöksinä peliosis hepatis -muutoksia ja maksakasvaimia.

Toinen keskeinen riskialue on sydän ja verenkierto. Suun kautta otettavat androgeenit alentavat tyypillisesti HDL-kolesterolia voimakkaasti ja nostavat LDL-kolesterolia. Lisäksi kirjallisuudessa on kuvattu sydänlihaksen paksuuntumista ja vasemman kammion toimintahäiriöitä pitkäaikaisessa väärinkäytössä.

Hormonijärjestelmän osalta ulkoinen androgeeni vaimentaa aivolisäkkeen LH- ja FSH-tuotantoa, mikä johtaa kivesten toiminnan heikentymiseen, siittiötuotannon vähenemiseen ja hedelmällisyyden laskuun. Osalla toipuminen kestää kuukausia, ja osalla jää pitkäaikainen hormonivaje.

Naisilla voimakkaasti androgeenisten aineiden käyttöön liittyy virilisaatio: äänen madaltuminen, karvoituksen lisääntyminen, kuukautiskierron häiriöt ja ihomuutokset. Osa näistä, erityisesti äänen muutos, on pysyvä.

Toimitus korostaa, ettei tässä artikkelissa anneta mitään käyttöön liittyviä ohjeita, annoksia tai jaksotuksia. Kyse on reseptilääkkeeksi kehitetystä aineesta, jonka ei-lääketieteellinen käyttö on sekä terveydellinen että oikeudellinen riski.

Toimituksen johtopäätökset

Fluoksimesteroni on voimakkaasti androgeenisesti vaikuttava, suun kautta otettava lääkeaine, jonka kliininen käyttö on käytännössä loppunut ja jonka psyykkisistä vaikutuksista on vain vähän suoraa tutkimusnäyttöä.

Androgeeneja koskeva kokeellinen näyttö osoittaa, että mielialan ja ärtyneisyyden muutokset ovat voimakkaasti yksilöllisiä: suurin osa ei saa merkittäviä oireita, mutta pienellä osalla reaktio on selvä ja vakava.

Unihäiriöt, lopetuksen jälkeinen masennus ja läheisten havaitsema luonteen muutos ovat oireita, jotka vaativat lääkärin arviota, eivät sinnittelyä.

Aiheen jatkoksi toimitus suosittelee artikkeleitamme maksa-arvojen seurannasta, unen merkityksestä palautumisessa sekä hormonijärjestelmän toipumisesta käytön jälkeen.

Lähteet

1. Pope HG Jr, Kouri EM, Hudson JI. Effects of supraphysiologic doses of testosterone on mood and aggression in normal men: a randomized controlled trial. Arch Gen Psychiatry. 2000;57(2):133–140.
2. Pope HG Jr, Wood RI, Rogol A, et al. Adverse health consequences of performance-enhancing drugs: an Endocrine Society scientific statement. Endocr Rev. 2014;35(3):341–375.
3. Kanayama G, Hudson JI, Pope HG Jr. Illicit anabolic-androgenic steroid use. Horm Behav. 2010;58(1):111–121.
4. Kanayama G, Pope HG Jr. History and epidemiology of anabolic androgens in athletes and non-athletes. Mol Cell Endocrinol. 2018;464:4–13.
5. Rahnema CD, Lipshultz LI, Crosnoe LE, et al. Anabolic steroid-induced hypogonadism: diagnosis and treatment. Fertil Steril. 2014;101(5):1271–1279.
6. Niedfeldt MW. Anabolic steroid effect on the liver. Curr Sports Med Rep. 2018;17(3):97–102.
7. Baggish AL, Weiner RB, Kanayama G, et al. Cardiovascular toxicity of illicit anabolic-androgenic steroid use. Circulation. 2017;135(21):1991–2002.