NAC vai silymariini: mitä eroa niillä on
N-asetyylikysteiini ja maarianohdakkeesta eristetty silymariini esiintyvät usein samoissa keskusteluissa ja samoilla ravintolisähyllyillä. Molempia markkinoidaan maksan tukena, ja moni ostaa ne vaihtoehtoina toisilleen. Farmakologisesti ne ovat kuitenkin hyvin erilaisia aineita. Toimitus vertaili niiden mekanismeja, näyttöä ja käyttökohteita.
Kaksi eri lähtökohtaa
N-asetyylikysteiini on rikkipitoisen kysteiini-aminohapon asetyloitu muoto. Se on rekisteröity lääkeaine, jota käytetään sairaalassa parasetamolimyrkytyksen vasta-aineena ja avohoidossa liman irrottajana hengitystiesairauksissa. Suomessa sitä myydään apteekissa sekä lääkevalmisteena että osana ravintolisiä.
Silymariini on kasviuute, joka saadaan maarianohdakkeen eli Silybum marianumin siemenistä. Se ei ole yksi molekyyli vaan joukko flavonolignaaneja, joista tunnetuimmat ovat silibiniini, silidianiini ja silikristiini. Suomessa silymariinivalmisteet ovat pääosin ravintolisiä, joita valvoo Ruokavirasto.
Ero näkyy jo sääntelyssä. Lääkkeellä on myyntilupa, tarkka vaikuttavan aineen pitoisuus ja viranomaisen hyväksymä käyttöaihe. Ravintolisällä ei ole hoitoväitettä, ja uutteiden vakiointitaso vaihtelee valmistajien välillä huomattavasti.
Myös tutkimusperinne on erilainen. NAC:n teho parasetamolimyrkytyksessä on osoitettu kiistattomasti vuosikymmeniä sitten, ja se on maailmanlaajuisesti hoitosuositusten mukainen hoito. Silymariinin kohdalla näyttö on hajanaisempaa ja koostuu lukuisista pienistä tutkimuksista, joiden laatu vaihtelee.
Tästä syystä kysymys ”kumpi on parempi” on huonosti muotoiltu. Oikeampi kysymys on, mihin tarkoitukseen kumpikin on tutkittu.
Vaikutusmekanismit vertailussa
NAC toimii ennen kaikkea glutationin esiasteena. Glutationi on elimistön keskeinen vesiliukoinen antioksidantti, ja sen synteesin rajoittava tekijä on kysteiinin saatavuus. Kun kysteiiniä on tarjolla, maksasolut voivat tuottaa glutationia nopeammin. Juuri tähän perustuu NAC:n teho parasetamolimyrkytyksessä, jossa myrkyllinen aineenvaihduntatuote kuluttaa glutationivarastot loppuun.
Lisäksi NAC:lla on suoria vaikutuksia. Sen vapaa rikkiryhmä pilkkoo liman proteiinien välisiä rikkisiltoja, mikä tekee limasta juoksevampaa. Tutkimuskirjallisuudessa on myös selvitetty sen vaikutuksia glutamaattivälitteiseen hermoston viestintään, mihin perustuvat psykiatriset käyttökohteita koskevat tutkimukset.
Silymariinin vaikutusmekanismeja on kuvattu useita, mutta yksikään niistä ei ole yhtä yksiselitteinen. Solumalleissa silibiniini vähentää lipidien hapettumista, vaikuttaa tulehdusvälittäjäaineiden tuotantoon ja on kuvattu vakauttavan maksasolun kalvoa, mikä vähentäisi myrkyllisten aineiden pääsyä soluun.
Parhaiten dokumentoitu yksittäinen käyttökohde on myrkkykääpäsienen eli valkokärpässienen aiheuttama myrkytys, jossa suonensisäistä silibiniinivalmistetta on käytetty osana hoitoa useissa Euroopan maissa. Tämä on kuitenkin erikoissairaanhoidon tilanne, ei syy ottaa kapseleita päivittäin.
| Piirre | NAC | Silymariini |
|---|---|---|
| Aineen tyyppi | Yksi molekyyli, aminohapon johdannainen | Kasviuute, useita flavonolignaaneja |
| Päämekanismi | Glutationin esiaste | Antioksidanttinen ja solukalvoa suojaava vaikutus |
| Vahvin käyttöaihe | Parasetamolimyrkytys | Sienimyrkytyksen tukihoito (suonensisäinen silibiniini) |
| Sääntely Suomessa | Lääke ja ravintolisä | Pääosin ravintolisä |
| Imeytyminen | Kohtalainen, ensikierron metabolia merkittävä | Heikko, parannettu kompleksoiduissa muodoissa |
Mitä tutkimusnäyttö osoittaa
NAC:n kohdalla näyttö jakautuu selkeästi tasoihin. Parasetamolimyrkytyksessä teho on vahva ja hoitosuositusten mukainen. Keuhkoahtaumataudin pahenemisvaiheiden ehkäisyssä suurilla annoksilla on saatu myönteisiä tuloksia muun muassa PANTHEON-tutkimuksessa, joskin kaikki tutkimukset eivät ole olleet samansuuntaisia.
Psykiatrian puolella NAC:ia on tutkittu pakko-oireisen häiriön, trikotillomanian ja riippuvuuksien hoidossa. Meta-analyysien johtopäätökset ovat olleet varovaisia: joitakin myönteisiä signaaleja, mutta tutkimukset ovat pieniä ja tulokset epäyhtenäisiä.
Silymariinin maksavaikutuksia on tutkittu etenkin alkoholiperäisessä maksasairaudessa, virushepatiiteissa ja rasvamaksassa. Cochrane-katsauksessa (Rambaldi ym.) maarianohdakkeen ei osoitettu vähentävän kuolleisuutta tai maksasairauden komplikaatioita alkoholi- tai hepatiittiperäisessä maksasairaudessa. Myöhemmissä meta-analyyseissa on raportoitu maksa-arvojen lievää laskua rasvamaksassa, mutta kliinisen merkityksen arviointi on vaikeaa.
Voimailussa ja urheiluravinnon piirissä molempia markkinoidaan usein suojaavina aineina rasittavan lääkityksen tai aineiden käytön yhteydessä. Tällaista käyttöä ei tue tutkimusnäyttö. Yksikään maksa-ravintolisä ei poista maksatoksisten aineiden aiheuttamaa vauriota eikä tee niiden käytöstä turvallista.
Turvallisuus, haittavaikutukset ja yhteisvaikutukset
NAC on yleensä hyvin siedetty. Tavallisimmat haitat suun kautta otettuna ovat pahoinvointi, ripuli ja epämiellyttävä rikkimäinen maku. Suonensisäisessä käytössä sairaalassa voi esiintyä niin kutsuttuja anafylaktoidisia reaktioita, jotka vaativat valvontaa.
Nostamme esiin myös anavar tablete.
Silymariinin haitat ovat myös lieviä ja liittyvät useimmiten ruoansulatuskanavaan. Maarianohdake kuuluu asterikasveihin, joten sille, joka on allerginen esimerkiksi pujolle tai muille Asteraceae-kasveille, voi tulla allergisia oireita.
- Verenohennuslääkkeet: molempien kohdalla kannattaa keskustella lääkärin kanssa, jos käytössä on antikoagulantti.
- Diabeteslääkkeet: silymariinin on joissakin tutkimuksissa raportoitu vaikuttavan verensokeriin, mikä edellyttää seurantaa.
- Maksan entsyymit: silymariinin on laboratoriotutkimuksissa havaittu vaikuttavan eräisiin CYP-entsyymeihin, mikä voi teoriassa muuttaa muiden lääkkeiden pitoisuuksia.
- Nitroglyseriini: NAC:n yhteiskäytössä on kuvattu voimakkaampaa verisuonia laajentavaa vaikutusta ja päänsärkyä.
- Raskaus ja imetys: kasviuutteiden turvallisuudesta ei ole riittävästi tietoa.
Ravintolisien kohdalla käytännön riski on usein tuotteen laatu eikä aine itse. Kasviuutteiden vakiointi vaihtelee, ja verkkokaupoista ostetuissa tuotteissa on maailmalla havaittu sisältöpoikkeamia. Kilpaurheilijan kannattaa muistaa, että hän vastaa itse elimistössään olevista aineista.
Jos maksa-arvot ovat koholla, oikea järjestys on selvittää syy eikä aloittaa ravintolisällä. Syynä voi olla alkoholi, lääkitys, ylipaino ja rasvamaksa, virusinfektio, autoimmuunisairaus tai jokin muu tila, jolla on oma hoitonsa.
Kumpi valita ja milloin kumpaakaan ei tarvita
Jos kysymys on akuutista myrkytyksestä, valinta ei ole kuluttajan tehtävä: parasetamolimyrkytystä hoidetaan sairaalassa NAC:lla ja sienimyrkytystä erikoissairaanhoidossa, jossa silibiniini voi olla osa hoitoa. Kotivarasto ei korvaa päivystystä.
Jos tavoitteena on hengitystieoireiden helpottaminen tai sitkeän liman irrottaminen, NAC on se aine, jolle on rekisteröity käyttöaihe. Apteekista saa tuotekohtaiset annosohjeet, ja farmaseutti osaa kertoa, sopiiko valmiste muun lääkityksen kanssa.
Jos taustalla on rasvamaksa, tehokkaimmat toimenpiteet ovat tutkimusnäytön perusteella painonhallinta, liikunta, alkoholin vähentäminen ja mahdollisten aineenvaihduntasairauksien hoito. Näiden rinnalla silymariini on korkeintaan lisä, jonka vaikutus on epävarma.
Tavallisia ravintolisäannoksia, joita tutkimuksissa on käytetty, ovat NAC:n osalta useimmiten 600–1200 mg päivässä ja silymariinin osalta noin 140–420 mg vakioitua uutetta päivässä jaettuna annoksiin. Nämä ovat tutkimuksissa raportoituja määriä, eivät toimituksen suositus.
Aiheesta kiinnostuneille toimitus suosittelee myös artikkeleitamme maksa-arvojen tulkinnasta, rasvamaksan elintapahoidosta sekä antioksidanttien merkityksestä urheilijan palautumisessa.
Toimituksen johtopäätökset
NAC ja silymariini eivät ole saman asian kaksi versiota. NAC on lääkeaine, jolla on tarkka mekanismi ja vahva näyttö yhdessä kriittisessä käyttöaiheessa; silymariini on kasviuute, jonka vaikutukset ovat moninaisia mutta näyttö hajanaisempaa.
Kumpikaan ei ole maksan suoja, jonka turvin voisi altistaa elintä myrkyllisille aineille. Tällaista tuotetta ei ole olemassa.
Valinta kannattaa tehdä käyttöaiheen eikä markkinoinnin perusteella, ja lääkitystä käyttävän on syytä keskustella yhteisvaikutuksista lääkärin tai farmaseutin kanssa.
Jatkoluettavaksi suosittelemme artikkeleitamme ALAT- ja ASAT-arvojen seurannasta, glutationin roolista elimistössä sekä kasviuutteiden laatukysymyksistä.
Lähteet
- Prescott LF, Illingworth RN, Critchley JA, et al. Intravenous N-acetylcysteine: the treatment of choice for paracetamol poisoning. BMJ. 1979;2(6198):1097–1100.
- Zhang JQ, Wu XH, et al. Effect of N-acetylcysteine in COPD (PANTHEON study). Lancet Respir Med. 2014;2(3):187–194.
- Rambaldi A, Jacobs BP, Gluud C. Milk thistle for alcoholic and/or hepatitis B or C virus liver diseases. Cochrane Database Syst Rev. 2007;(4):CD003620.
- Abenavoli L, Izzo AA, Milić N, et al. Milk thistle (Silybum marianum): a concise overview on its chemistry, pharmacological, and nutraceutical uses in liver diseases. Phytother Res. 2018;32(11):2202–2213.
- Mato JM, Lu SC. Role of S-adenosyl-L-methionine and glutathione in liver disease. Hepatology. 2007;45(5):1306–1312.
- Deepmala, Slattery J, Kumar N, et al. Clinical trials of N-acetylcysteine in psychiatry and neurology: a systematic review. Neurosci Biobehav Rev. 2015;55:294–321.
- Mengs U, Pohl RT, Mitchell T. Legalon SIL: the antidote of choice in patients with acute hepatotoxicity from amatoxin poisoning. Curr Pharm Biotechnol. 2012;13(10):1964–1970.
