Kversetiini yli 40-vuotiaalle
Kversetiini on yksi tutkituimmista kasvien flavonoideista, ja sitä markkinoidaan yhä useammin nimenomaan keski-ikäisille: verenpaineen tueksi, tulehduksen hillitsemiseksi ja ikääntymisen hidastamiseksi. Toimitus arvioi, mitä tutkimusnäyttö kertoo neljänkymmenen ikävuoden jälkeen ja mihin väitteisiin kannattaa suhtautua varauksella.
Mikä kversetiini on ja mistä sitä saa
Kversetiini on flavonoleihin kuuluva polyfenoli, jota esiintyy luonnostaan monissa kasvikunnan tuotteissa. Suomalaisessa ruokavaliossa merkittävimpiä lähteitä ovat sipuli, omena, marjat – erityisesti puolukka ja mustaherukka – sekä tee ja kaprikset.
Ruoassa kversetiini on yleensä sokeriin sitoutuneessa muodossa, glykosidina. Ravintolisissä käytetään usein kversetiiniaglykonia eli sokeritonta muotoa, jonka imeytyminen on heikompi. Tämän vuoksi markkinoilla on myös fosfolipidikomplekseja ja muita muotoja, joiden imeytymistä on pyritty parantamaan.
Tavanomaisen ruokavalion mukana saadaan tyypillisesti kymmeniä milligrammoja kversetiiniä päivässä, kun taas ravintolisätutkimuksissa on käytetty satoja milligrammoja tai jopa yli gramman päiväannoksia. Ero on siis suuruusluokaltaan merkittävä, eikä ruoasta saatavan määrän perusteella voi päätellä lisän vaikutuksia.
Kiinnostus kversetiiniin perustuu sen monipuolisiin solutason vaikutuksiin: se sitoo reaktiivisia happiyhdisteitä, vaikuttaa tulehdusvälittäjäaineiden tuotantoon ja vaikuttaa useisiin entsyymeihin ja kuljetusproteiineihin. Juuri viimeksi mainittu selittää myös sen lääkeyhteisvaikutukset.
Keski-iän näkökulmasta kiinnostavia tutkimuskohteita ovat verenpaine, veren rasva-arvot, matala-asteinen tulehdus ja nivelten hyvinvointi – eli juuri ne alueet, joilla muutokset tyypillisesti alkavat näkyä neljänkymmenen jälkeen.
Mitä tutkimusnäyttö osoittaa
Vahvinta näyttöä kversetiinillä on verenpaineesta. Serban ja kollegoiden meta-analyysi satunnaistetuista tutkimuksista raportoi kversetiinin alentavan sekä ylä- että alapainetta maltillisesti, ja vaikutus oli selvempi tutkimuksissa, joissa käyttöjakso oli pidempi ja annos suurempi. Kyse on muutamista millimetreistä elohopeaa, ei verenpainelääkkeen tasoisesta vaikutuksesta.
Tulehdusmerkkiaineiden osalta tulokset ovat epäyhtenäisiä. Osassa tutkimuksista CRP on laskenut, osassa ei. Johtopäätös meta-analyyseissa on, että vaikutus voi olla suurempi henkilöillä, joilla lähtötason tulehdusmerkkiaineet ovat koholla, mutta aineistot ovat pieniä.
Urheilusuorituskyvyn osalta kversetiiniä tutkittiin runsaasti 2010-luvun alussa. Kressler ja kollegat totesivat meta-analyysissaan, että vaikutus kestävyyssuorituskykyyn on tilastollisesti havaittavissa mutta hyvin pieni ja käytännön merkitys kyseenalainen, erityisesti harjoitelleilla urheilijoilla.
Ylempien hengitysteiden infektioiden osalta on julkaistu tutkimuksia, joissa kversetiini vähensi sairauspäiviä raskaasti harjoittelevilla. Tuloksia ei ole toistettu riittävästi, jotta johtopäätös olisi vahva.
| Väite | Näytön tila | Käytännön merkitys |
|---|---|---|
| Alentaa verenpainetta | Meta-analyysien tuki | Maltillinen, ei korvaa lääkitystä |
| Hillitsee matala-asteista tulehdusta | Ristiriitainen | Mahdollinen, jos lähtötaso koholla |
| Parantaa kestävyyssuorituskykyä | Pieni vaikutus meta-analyysissa | Käytännössä vähäinen |
| Vähentää hengitystieinfektioita | Yksittäisiä tutkimuksia | Epävarma |
| Hidastaa solujen vanhenemista | Pääosin solu- ja eläinmalleja | Ei voida päätellä ihmisille |
Miksi ikä muuttaa asetelmaa
Neljänkymmenen ikävuoden jälkeen muutokset ovat enemmän kardiometabolisia kuin suorituskykyyn liittyviä. Verenpaine nousee keskimäärin iän myötä, insuliiniherkkyys heikkenee hiljalleen ja kehon koostumus muuttuu, jos harjoittelua ja ravitsemusta ei säädetä.
Tässä tilanteessa kversetiinin maltillinen verenpainevaikutus voi olla kiinnostavampi kuin sen vaikutus maksimaaliseen hapenottokykyyn. Toisaalta juuri tässä ikäryhmässä lääkitysten käyttö on yleisempää, mikä lisää yhteisvaikutusten merkitystä.
Toinen ikään liittyvä näkökulma on nivelten ja jänteiden kuormitus. Kversetiiniä markkinoidaan usein nivelille, mutta kliinisiä tutkimuksia nivelrikon oireista on vähän ja tulokset ovat heikkoja. Vahvempi näyttö liittyy liikuntaan, lihasvoiman ylläpitoon ja painonhallintaan.
Kolmas tekijä on uni ja palautuminen, jotka muuttuvat iän myötä. Mikään flavonoidi ei korvaa riittävää unta, ja jos palautuminen on kroonisesti puutteellista, ravintolisien vaikutus jää merkityksettömäksi.
Toimituksen näkemys on, että yli 40-vuotiaalle kversetiini on parhaimmillaan pieni lisä kokonaisuuteen, jonka pääosat ovat liikunta, ruokavalio, uni, alkoholin kohtuullisuus ja mahdollisten riskitekijöiden lääketieteellinen hoito.
Annostasot, imeytyminen ja käytännön huomiot
Tutkimuksissa käytetyt annokset ovat olleet tyypillisesti 150–1000 mg päivässä, usein jaettuna kahteen annokseen. Pitkäkestoisissa verenpainetutkimuksissa käyttöjaksot ovat olleet useita viikkoja. Nämä ovat tutkimuksissa raportoituja määriä eivätkä toimituksen suositus.
Suosittelemme usein TestoMed Ena 250 mg MediPharma.
Imeytymiseen vaikuttaa valmisteen muoto. Pelkkä kversetiiniaglykoni imeytyy heikosti, ja rasvan kanssa otettuna hyötyosuus on yleensä parempi. Osassa valmisteita on käytetty bromelaiinia tai muita lisäaineita, joiden merkityksestä ei ole vahvaa näyttöä.
- Ota ruoan yhteydessä: parantaa sietoa ja todennäköisesti imeytymistä.
- Arvioi vaikutus pitkällä aikavälillä: verenpainevaikutus näkyi tutkimuksissa viikkojen kuluessa.
- Mittaa verenpaine kotona: jos tavoite on verenpaine, mittaaminen on ainoa tapa tietää.
- Älä korvaa lääkitystä: verenpainelääkityksen muuttaminen kuuluu lääkärille.
- Muista ruokavalio: sipuli, omena ja marjat tuovat kversetiiniä muiden hyödyllisten aineiden kanssa.
Haittavaikutukset ovat tutkimuksissa olleet lieviä: päänsärkyä, pahoinvointia ja pistelyn tunnetta on raportoitu yksittäisissä tapauksissa. Pitkäaikaisesta suurten annosten käytöstä ei ole riittävästi turvallisuustietoa, mikä puoltaa jaksottaista käyttöä.
Munuaissairautta sairastavien kohdalla suuria flavonoidiannoksia on syytä käyttää vain lääkärin tiedolla, koska aineenvaihdunnan ja erityksen muutokset vaikuttavat pitoisuuksiin.
Yhteisvaikutukset ja kenelle kversetiini ei sovi
Kversetiinin tärkein käytännön riski keski-ikäisellä on lääkeyhteisvaikutus. Laboratoriotutkimuksissa se vaikuttaa muun muassa CYP3A4-entsyymiin ja P-glykoproteiini-kuljettajaan, jotka säätelevät useiden lääkkeiden pitoisuuksia.
Erityistä huomiota vaativat verenohennuslääkkeet, syklosporiini ja muut elinsiirtolääkkeet, eräät syöpälääkkeet, digoksiini ja antibiootit kinoloniryhmästä. Jos käytössä on jokin näistä, kversetiinivalmisteen aloittamisesta on keskusteltava lääkärin tai farmaseutin kanssa.
Kilpirauhasen vajaatoimintaa hoitavien kannattaa huomioida, että useiden kasviuutteiden ja kivennäisaineiden on raportoitu vaikuttavan levotyroksiinin imeytymiseen. Käytännön ohje on ottaa kilpirauhaslääke tyhjään vatsaan ja muut valmisteet erillään.
Raskaana oleville ja imettäville suuria kversetiiniannoksia ei suositella, koska turvallisuustietoa ei ole riittävästi. Ruoasta saatava määrä on eri asia eikä edellytä rajoituksia.
Kilpaurheilijan näkökulmasta kversetiini ei ole kielletty aine, mutta monikomponenttisekoituksissa kontaminaatioriski on olemassa. Antidopingsääntöjen alainen urheilija vastaa itse siitä, mitä hänen elimistöstään löytyy.
Aiheen jatkoksi toimitus suosittelee artikkeleitamme polyfenolien merkityksestä palautumisessa, verenpaineen omaseurannasta sekä omega-3-rasvahapoista keski-iässä.
Toimituksen johtopäätökset
Kversetiini on hyvin tutkittu flavonoidi, mutta sen vaikutukset ihmisellä ovat maltillisia. Vahvinta näyttöä on pienestä verenpainetta alentavasta vaikutuksesta.
Suorituskykyvaikutukset ovat käytännössä vähäisiä, ja ikääntymiseen liittyvät lupaukset perustuvat pääosin solu- ja eläinmalleihin.
Yli 40-vuotiaalle kversetiini voi olla pieni lisä kokonaisuuteen, mutta lääkitystä käyttävän on tarkistettava yhteisvaikutukset, koska kversetiini vaikuttaa lääkeaineenvaihdunnan entsyymeihin.
Jatkoluettavaksi suosittelemme artikkeleitamme polyfenoleista urheilijan ruokavaliossa, verenpaineen seurannasta kotona sekä lihasmassan ylläpidosta keski-iässä.
Lähteet
- Serban MC, Sahebkar A, Zanchetti A, et al. Effects of quercetin on blood pressure: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. J Am Heart Assoc. 2016;5(7):e002713.
- Kressler J, Millard-Stafford M, Warren GL. Quercetin and endurance exercise capacity: a systematic review and meta-analysis. Med Sci Sports Exerc. 2011;43(12):2396–2404.
- Nieman DC, Henson DA, Gross SJ, et al. Quercetin reduces illness but not immune perturbations after intensive exercise. Med Sci Sports Exerc. 2007;39(9):1561–1569.
- Mohammadi-Sartang M, Mazloom Z, Sherafatmanesh S, et al. Effects of supplementation with quercetin on plasma C-reactive protein concentrations: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Eur J Clin Nutr. 2017;71(9):1033–1039.
- Li Y, Yao J, Han C, et al. Quercetin, inflammation and immunity. Nutrients. 2016;8(3):167.
- Andres S, Pevny S, Ziegenhagen R, et al. Safety aspects of the use of quercetin as a dietary supplement. Mol Nutr Food Res. 2018;62(1):1700447.
- Guo Y, Bruno RS. Endogenous and exogenous mediators of quercetin bioavailability. J Nutr Biochem. 2015;26(3):201–210.
