Prolaktiini: mitä verikoe kertoo ja miksi se on urheilijalle tärkeä

Prolaktiini tunnetaan ennen kaikkea imetykseen liittyvänä hormonina, mutta sen mittaaminen tulee vastaan myös urheilulääketieteessä: libidon laskun, erektio-ongelmien, kuukautiskierron häiriöiden ja rintakudoksen oireiden selvittelyssä. Toimitus kokosi, mitä prolaktiiniarvo kertoo, mitä se ei kerro ja miten yleisimmät tulkintavirheet vältetään.

Mikä prolaktiini on ja mitä se tekee

Prolaktiini on aivolisäkkeen etulohkon tuottama peptidihormoni. Sen tunnetuin tehtävä on maidontuotannon käynnistäminen ja ylläpito synnytyksen jälkeen, mutta hormonilla on reseptoreita monissa kudoksissa ja sillä on vaikutuksia myös aineenvaihduntaan, immuunijärjestelmään ja lisääntymistoimintoihin molemmilla sukupuolilla.

Prolaktiinin säätely poikkeaa useimmista muista aivolisäkkeen hormoneista. Sitä ei ensisijaisesti kiihdytetä vaan jarrutetaan: hypotalamuksen tuottama dopamiini estää prolaktiinin vapautumista. Siksi dopamiinin toimintaa vähentävät lääkkeet nostavat prolaktiinia ja dopamiiniagonistit laskevat sitä.

Pitoisuus vaihtelee vuorokauden aikana. Korkeimmillaan se on yöunen aikana ja matalimmillaan keskipäivällä. Lisäksi arvoon vaikuttavat stressi, ateria, rintojen käsittely, siemensyöksy ja fyysinen rasitus. Nämä kaikki ovat syitä siihen, miksi näytteenottotilanne on tärkeä.

Jos prolaktiini on pitkäaikaisesti koholla, se vaimentaa sukupuolihormonien säätelyä. Miehillä seurauksena voi olla testosteronin lasku, libidon heikentyminen ja erektio-ongelmat. Naisilla kuukautiskierto voi häiriintyä tai jäädä pois, ja hedelmällisyys heikentyä.

Hyvin korkeat arvot viittaavat usein aivolisäkkeen hyvänlaatuiseen kasvaimeen eli prolaktinoomaan. Kyse on hoidettavissa olevasta tilasta, jonka hoito kuuluu endokrinologille.

Milloin prolaktiini kannattaa mitata

Mittaus ei kuulu rutiiniseurantaan terveellä urheilijalla. Se tehdään oireiden perusteella tai osana laajempaa hormonaalista selvittelyä, kun jotain viittaa aivolisäkkeen tai sukupuolihormonien säätelyn ongelmaan.

• Miehillä: libidon selvä lasku, erektiohäiriö, rintakudoksen aristus tai kasvu, hedelmättömyyden selvittely.
• Naisilla: kuukautisten poisjäänti tai epäsäännöllisyys, maidon kaltainen vuoto rinnasta imetyksen ulkopuolella, hedelmättömyys.
• Molemmilla: päänsärky ja näkökenttäpuutokset, jotka voivat viitata aivolisäkkeen kasvaimeen.
• Lääkitykseen liittyen: psykoosilääkkeiden, pahoinvointilääkkeiden tai eräiden masennuslääkkeiden käyttö.
• Urheilussa: jos taustalla on hormonijärjestelmään vaikuttavien aineiden käyttöä, joka on tiedossa hoitavalla lääkärillä.

Urheilijoilla on syytä muistaa yksi erityispiirre: voimakas kuormitus ja pitkäaikainen energiavaje vaikuttavat hormonisäätelyyn laajasti. Naisurheilijan kuukautisten poisjäännin yleisin syy ei ole prolaktinooma vaan energiansaannin ja kuormituksen epäsuhta, jota kirjallisuudessa kutsutaan nimellä relative energy deficiency in sport.

Siksi prolaktiini mitataan yleensä yhdessä muiden hormonien kanssa. Pelkkä yksittäinen prolaktiiniarvo ilman kliinistä kokonaiskuvaa johtaa helposti joko turhaan huoleen tai turhaan rauhoitteluun.

Suomessa näytteen voi ottaa terveyskeskuksessa, työterveydessä tai yksityisellä laboratoriolla. Tulkinta on kuitenkin lääkärin työtä, koska viitearvojen ulkopuolinen tulos vaatii aina jatkoselvittelyn harkintaa.

Näytteenotto: miksi valmistautuminen ratkaisee

Prolaktiini on herkkä hormoni, ja huolimaton näytteenotto on yleisin syy väärään tulkintaan. Käytännön ohjeet ovat yksinkertaisia, mutta niitä ei aina kerrota potilaalle.

Jos arvo on lievästi koholla, ensimmäinen toimenpide on lähes aina mittauksen toistaminen rauhallisissa olosuhteissa. Monet ohjeistukset suosittelevat uusintanäytettä ennen kuvantamista tai muuta jatkoselvittelyä.

Laboratorioilla on myös kaksi teknistä ilmiötä, jotka lääkärin on hyvä tunnistaa. Makroprolaktinemiassa veressä on prolaktiinin ja vasta-aineen muodostamia suuria komplekseja, jotka näkyvät mittauksessa mutta eivät ole biologisesti aktiivisia. Hook-ilmiössä hyvin suuri pitoisuus voi antaa väärän matalan tuloksen, jos näytettä ei laimenneta.

Mistä kohonnut arvo voi johtua

Syyt jaetaan tavallisesti fysiologisiin, lääkkeistä johtuviin ja sairausperäisiin. Fysiologisia syitä ovat raskaus, imetys, uni, stressi ja rasitus. Nämä ovat tavallisimpia selityksiä lievästi koholla oleville arvoille.

Lääkkeet ovat toinen suuri ryhmä. Dopamiinin vaikutusta estävät psykoosilääkkeet ovat tunnetuin esimerkki, ja myös pahoinvointilääke metoklopramidi, eräät masennuslääkkeet, estrogeenivalmisteet ja jotkin verenpainelääkkeet voivat nostaa arvoa.

Sairausperäisiä syitä ovat prolaktinooma ja muut aivolisäkkeen alueen kasvaimet, kilpirauhasen vajaatoiminta, munuaisten vaikea vajaatoiminta ja maksakirroosi. Kilpirauhasen vajaatoiminta on tärkeä muistaa, koska se on helposti todettavissa ja hoidettavissa.

Urheilun ja farmakologian rajapinnassa on huomioitava, että eräisiin hormonijärjestelmään vaikuttaviin aineisiin, erityisesti 19-nortestosteronin johdannaisiin, on kirjallisuudessa liitetty prolaktiiniin ja progesteronireseptoriin liittyviä oireita. Tämä artikkeli ei anna mitään käyttöön liittyviä ohjeita, mutta kohonnut prolaktiini on syy keskustella lääkärin kanssa avoimesti kaikista käytetyistä aineista.

Myös matala prolaktiini voi olla löydös, mutta se on harvinainen ja kliinisesti merkityksellinen lähinnä laajan aivolisäkkeen vajaatoiminnan yhteydessä tai dopamiiniagonistihoidon aikana.

Mitä tehdä löydöksen jälkeen

Ensimmäinen askel on mittauksen vahvistaminen. Jos arvo pysyy koholla asianmukaisesti otetussa uusintanäytteessä, selvittely jatkuu kilpirauhasarvojen, munuais- ja maksatoiminnan sekä lääkelistan tarkastelulla.

Jos selittävää tekijää ei löydy ja arvo on selvästi koholla, seuraava vaihe on tyypillisesti aivolisäkkeen alueen magneettikuvaus. Prolaktinooman hoito on usein lääkkeellinen dopamiiniagonisteilla, ja hoitovaste on monella hyvä. Leikkaushoitoa tarvitaan harvemmin.

Urheilijalle käytännön merkitys on kaksitahoinen. Toisaalta kyse voi olla hoidettavasta tilasta, jonka korjaaminen palauttaa libidon, kuukautiskierron ja hyvinvoinnin. Toisaalta jos taustalla on energiavaje tai ylikuormitus, hoito on harjoittelun ja ravitsemuksen uudelleenjärjestely, ei lääkitys.

Hoidon aikana seurataan sekä prolaktiiniarvoa että oireita. Dopamiiniagonisteilla on omia haittavaikutuksiaan, kuten pahoinvointia, huimausta ja harvoin mielialan muutoksia, joten hoitoa ei aloiteta omatoimisesti eikä verkosta hankituilla valmisteilla.

Toimitus muistuttaa, että hormonitutkimukset kannattaa tehdä suunnitellusti eikä satunnaisesti. Laajat paneelit ilman kliinistä kysymystä tuottavat helposti satunnaisia poikkeamia, jotka johtavat turhiin tutkimuksiin ja huoleen.

Aiheen jatkoksi suosittelemme artikkeleitamme kilpirauhasarvojen tulkinnasta, naisurheilijan energiavajeesta sekä testosteronin ja SHBG:n mittaamisesta.

Toimituksen johtopäätökset

Prolaktiini on aivolisäkkeen hormoni, jota dopamiini jarruttaa ja jonka pitoisuus vaihtelee voimakkaasti vuorokaudenajan, unen, stressin ja rasituksen mukaan.

Mittaus tehdään oireiden perusteella, ja lievästi koholla oleva arvo vaatii lähes aina uusintanäytteen ennen jatkotutkimuksia.

Tavallisimmat syyt kohonneeseen arvoon ovat fysiologisia tai lääkkeistä johtuvia; selvästi koholla olevat arvot vaativat endokrinologin arvion ja usein aivolisäkkeen kuvantamisen.

Urheilijalla on tärkeää erottaa hormonaalinen sairaus energiavajeesta ja ylikuormituksesta. Jatkoluettavaksi suosittelemme artikkeleitamme kilpirauhasarvoista, energiansaannin riittävyydestä ja hormoniseurannan periaatteista.

Lähteet

1. Melmed S, Casanueva FF, Hoffman AR, et al. Diagnosis and treatment of hyperprolactinemia: an Endocrine Society clinical practice guideline. J Clin Endocrinol Metab. 2011;96(2):273–288.
2. Vilar L, Vilar CF, Lyra R, et al. Pitfalls in the diagnostic evaluation of hyperprolactinemia. Neuroendocrinology. 2019;109(1):7–19.
3. Freeman ME, Kanyicska B, Lerant A, Nagy G. Prolactin: structure, function, and regulation of secretion. Physiol Rev. 2000;80(4):1523–1631.
4. Mountjoy M, Sundgot-Borgen J, Burke L, et al. IOC consensus statement on relative energy deficiency in sport (RED-S): 2018 update. Br J Sports Med. 2018;52(11):687–697.
5. Molitch ME. Drugs and prolactin. Pituitary. 2008;11(2):209–218.
6. Casanueva FF, Molitch ME, Schlechte JA, et al. Guidelines of the Pituitary Society for the diagnosis and management of prolactinomas. Clin Endocrinol (Oxf). 2006;65(2):265–273.
7. Hattori N. Macroprolactinemia: a new cause of hyperprolactinemia. J Pharmacol Sci. 2003;92(3):171–177.